APUA MUSTA TULEE MUTSI! - soppaa ja sirkushuveja

APUA MUSTA TULEE MUTSI!

Tasan kuukausi laskettuun aikaan.

OOTD rv35+4 / Soppaa ja sirkushuveja

Niin se vaan alkaa pikkuhiljaa iskeä tajuntaan. Muikut syntyvät ihan mikä päivä tahansa (toivottavasti antavat maman kuitenkin vielä tovin lomailla) ja sitten mä oon äiti. Äiti, jolla on yhtäkkiä kaksi lasta. Kaksi viatonta ja täysin meistä riippuvaista ihmisrääpälettä.

Toki tätä ajatustyötä äidiksi tulosta on tehty viimeiset kahdeksan kuukautta. On kasvatettu pötsiä, käyty neuvolassa ja ultrassa, on hankittu vauvoille kaikkea tarpeellista. On mietitty nimiä ja keskusteltu parisuhteesta. Silti tää kaikki tapahtuu jotenkin niin kovin nopeasti. Vastahan mä pissasin siihen tikkuun ja nyt mä jo petaan pinnasänkyä valmiiksi. Meitä on ihan juuri kahden sijasta neljä. Entä jos me ei osatakaan? Näin viime yönä unta, etten osannut imettää heitä. Josta tulikin mieleeni, että se imetystyyny pitää laittaa tilaukseen n-y-t nyt.

Synnytyskin alkaa konkretisoitumaan mielessä ihan oikeasti. Tänään nimittäin ultrassa paljastui A-vauvan kääntyneen raivotarjontaan. Tottakai tyyppi kääntää itsensä ympäri juuri kun siihen sektioajatukseen ehti tottua. Mutta näistä synnytysajatuksista enemmän omassa postauksessaan.

Mutta niin. Tottakai me osataan olla just parhaat äiti ja isi meidän vauvoille. Mutta onhan se koko ajatus vaan niin hurja. Eikö.

8 Kommentit
  • Anna sanoo:

    Vaikka siitä tulis kuin kaoottista tai vaikeaa, tulee siitä varmasti myös ihanaa ja päivä päivältä luonnollisempaa! <3

    Mulla on yllättäen ollut vähän saman kaltaisia fiiliksiä NYT, kun huidellaan puolessa vuodessa. Äidiksi tuleminen oli musta odotusaikana ennen kaikkea hauskaa ja jännää, ja olin oikeastaan aika varautunut kaikkeen siihen mitä pikkuvauvavaiheeseen kuului (paljon siellä imetystyynyn uumenissa istumista, vaippoja, HARSOJA, valvomista, vaunujen kanssa kävelyä)… Mutta nyt on ollut vähän enempi hukassa olevia fiiliksiä, kun on tajunnut, että tuo lapsi ihan oikeasti tarvitsee päivärutiinit, sille pitää ihan oikeasti laittaa ruokaa, kohta se alkaa ulkoilla tuossa pihalla päivittäin, siis jossain hiekkalaatikolla eikä vaunuissa, sille pitää alkaa näyttää esimerkkiä, en voi enää syödä sipsiä sen nokan edessä ihan milloin haluan, itse asiassa en ylipäänsä voi syödä enää mitä vaan milloin vaan… ja tämän kaiken tajuamisessa on ollut vähän pureskeltavaa, niin hassulta kuin se kuulostaakin! Totta kai tiesin nämä jutut etukäteen, en vain ollut kuvitellut että minkälainen äiti olisin sitten kun olen pikkuvauvaa vanhemman äiti :)

    • Hanna sanoo:

      Ihana Anna! Onneksi sitä kasvaa varmasti vauvojen kanssa samaan tahtiin äitinä ja kohta säkin olet ihan muina mammoina hiekkalaatikon reunalla eikä muusta tietoakaan :) Ehkä eniten jännityksellä sitä odottaakin niitä kaikkia eri ikävaiheita ja niiden tuomia haasteita ja onnenhetkiä. Mutta hyvä tästä tulee, sehän on selvä!

  • henni sanoo:

    Oih, aika ihanaa jos pääset kokemaan alatiesynnytyksen! Varmasti jännittää oli se vauvojen ulostulo tapa mikä tahansa, mutta kyllä tuo alatiesynnytys on mieletön kokemus ja kipu on niin erilaista kun muu kipu. Varmasti kovaa mutta jollain tavalla positiivista, kipuhan sen pienokaisen maailmaan tuo ja mitä kovemmin sattuu sitä paremmin homma etenee. Ja aina sektioon ”pääsee” kesken synnytyksenkin jos sellainen tilanne eteen tulee ettei alatiesynnytystä voisi jatkaa, sitä varten siellä ne ammattilaiset paikalla on ja olette hyvässä hoidossa. Oon huomannu että avoin mieli ja luottamus siihen että keho osaa ja jaksaa synnyttää vie pitkälle. Mulla on lähipiirissä monen monta hyvää kaksoissynnytys kokemusta juurikin alateitse, vain yksi sektio jouduttu tekemään. Voi olla että tapaatte teidän pikkuiset jo tässä kuussa, aika jännää! <3 Tsemppiä loppu hetkiin ja nauttikaa vielä hetki kahdelleen olosta, pian teitä on neljä!

    • Hanna sanoo:

      Niinpä, ihanaa minustakin :) Kyllähän se jännittää, mutta enemmän sektio olisi jännittänyt. Nyt vaan toivotaan, että Muikut pysyttelevät asemissaan!
      Kiitos kommentistasi, siitä tuli tosi hyvä mieli!

  • Kiku sanoo:

    Äidiksi kasvaminen henkisesti on iso prosessi mutta lohduttaudu sillä, että hyvin se menee. :) Vauvojen ollessa pari kuukautisia huomaatte yhtäkkiä että hei, tää alkaa jo sujua! Teistä tulee teidän näköiset vanhemmat ja teidän lapsista teidän näköisiä lapsia, ihan varmasti.

  • Haha, mulla on ainakin edelleenkin välillä noita tunteita. Siis MITÄ IHMETTÄ, mä oln ihan oikeasti äiti!!!? :OOO

Tilaa päivitykset sähköpostiin!

Liity 9 tilaajien joukkoon

bloglovin:
Hannan soppa
klikkaa tästä ruokablogiini!
.