KAKSOSMUTSI FAQ - soppaa ja sirkushuveja

KAKSOSMUTSI FAQ

Kaksoset herättävät paljon kiinnostusta missä sitten liikutaankin. Saamme osaksemme osoittelua ja supinaa. Ihmiset tulevat myös herkästi kertomaan omista kaksoskokemuksistaan. Minusta on ihan hauskaa jutella tuikituntemattomienkin ihmisten kanssa, mutta imetys- ja synnytyskokemuksista en mielelläni ventovieraiden kanssa keskustele. Jostain syystä ihmiset kuvittelevat raskaana olevan naisen mahan ja pienten lasten äidin imetyksen ja synnytyksen olevan vapaata riistaa kommentoinnille ja uteluille. Aika henkilökohtaisia asioita.. Eikä se osoittelukaan mukavalta tunnu, ei ole kohteliasta ei.

Keräsin tähän monikkomammaryhmäni leidien avustuksella useimmiten kuulemiamme kysymyksiä vastauksineen. Yleensä ne nokkelimmat sutkautukset keksii vasta jälkikäteen – niin varmasti käy nytkin.

  

Oi, onko ne kaksoset?

Eijei. Löysin tän toisen hiekkalaatikon reunalta ja päätin pitää sen.

Onko ne sun?

On ne – vaikkei silmäpusseistani ikinä arvaiskaan.

Ai molemmat?

Hmmm?

Ovatko he tyttöjä vai poikia?

Ovat. Tyttöjä ja poikia.

Siis voiko olla tyttö ja poika kaksoset?!

Kyllä vain. Ihan niinku tavalliset sisarukset.

Onko ne identtiset?

Niin ne on Tyttö ja Poika.. Mars takaisin biologian tunnille!

  
Saatko nukuttua?

Kyllä meillä nukutaan. Öisin ja joskus päivisinkin. Siltikin hyvin ymmärrän, että miksi väkisinvalvottaminen on yksi kidutusmuoto.

On varmaan tosi rankkaa?

Tähän varmaan pitäis sanoa että kyllä, apua, auttakaa. Mutku ei. On meillä rankempiakin päiviä, mut ei tää oo yhtään niin kamalaa ku etukäteen kaikki pelotteli.

Saatteko kotiapua?

Saatais, mutta ei olla vielä koettu tarvitsevamme. 

Imetätkö? Riittääkö maito?

Imetän. Riittää ja ei riitä. Tämä on muuten sellainen kysymys joka voi pahoittaa helposti vähän herkemmän mutsin mielen, eli suosittelen varomaan. Samoin kaikki synnytykseen liittyvät kysymykset – hittojako nää kenellekään hyvänpäiväntutuille kuuluu!

Imetätkö molempia samaan aikaan?

En. Mutta tiedän moniakin kaksosäitejä, joilta se onnistuu.

Oliko yllätys kun tuli kaksoset?

Ei ku tehtiin nää ihan tarkoituksella.

Onko teidän suvussa kaksosia?

Miehen puolella on, mutta tiiättekö kun ei ne siltä puolelta periydy. Tää on ehkä erikoisin kysymys, jonka JOKAINEN kysyy saadessaan kuulla että meillä on kaksoset.

  

30 Kommentit
  • Jep! Just näin! :)

    Mä olin jossain mammakahvilassa ja tapasin ensimmäistä kertaa toisen äidin. Edes nimeään ei ehtinyt kertomaan kun eka kysymys tuli jo: Kai nuo sektiolla syntyi?! Hmmmm…. Tuskinpa yksösäideiltä ihan noin suoraan udellaan yksityiskohtia synnytyksestä ja imetyksestä.

    • Hanna sanoo:

      Pitääpä kyllä kysyä yksösmammakavereilta, että pitääkö nää paikkaansa heidän kohdalla milläänsäkään. Toki sen ymmärtää, että aihe kiinnostaa, mutta hienotunteisuus olis kans kivaa :)

  • Iina sanoo:

    Toi on niin totta :D http://vauvaodotus.blogspot.fi/2013/09/ajatuksia-monikko-onnesta.html tuolla on hyvä ecard kuvia aiheesta :D

  • Anne-Maria sanoo:

    Hah haa… Varmaan olen itsekkin joskus kysynyt jotain yhtä hölmöä :D
    Ovatpa suloisia nuo pikkuihmiset <3

    • Hanna sanoo:

      Suloisia ovat :) Enkä mä sano, että ne kysymykset hölmöjä olis, niitä vaan kuulee aika paljon :D

  • Anna sanoo:

    Mahtava postaus! Mä en edes muista, mitä olen sulta kysynyt, mutta joka kerta edelleen tekis mieli vaan sanoa silmät jättikokoisina sydäminä teille ”EN KESTÄ MITEN SIISTIÄ, KAKSOSET, SIIS KAKSOSET!”

    Kaksos-äiti kohtaa varmaan aika paljon utelua, mutta olen mäkin huomannut, että tietyt kysymykset tuppaavat toistumaan. ”Mites yöt?” ja sitten vanhempien sukulaisnaisten puolelta parikin kertaa tullut ”et kai sää enää imetä?” (joka taisi jossain muotoa tulla ekan kerran jo puolen vuoden kohdalla eli muutama kk sitten…)

    Raskaana olevilta olen itse koettanut keskittyä utelemaan jotain muuta kuin pahoinvointiasioita, koska tuntui että oman raskauden aikana kaikki kysyi multa niistä! No, se mun keskittyminen on johtanut siihen, että kysyn vaan ”onko nyt siistiä, EIKÖ OOKIN SIISTIÄ?”

  • marjukka sanoo:

    Ja ne utelut lapsettomuushoidoista. Argh. Jopa ihan ventovierailtakin ihmisiltä. Menee mielestäni samaan kategoriaan imetyksestä ja synnytyksestä utelun kanssa.

    • Hanna sanoo:

      No jep! Kyllä meiltäkin on usein kysytty että ovatko luomuja.. Se kyllä kuuluu kenellekään puolitutulle vielä vähemmän kuin synnytyshommat.

  • Heh, ihan mahtavat vastaukset!

    Vaikka ymmärrän kyllä ihmisten hyväntahtoiset utelut kaksosarjesta, ei kukaan varmasti pahalla tarkoita. Meillä on 5 kk ikäinen poika ja välillä mietin, että miten sitä ehtisi jos heitä olisikin kaksi… Vaikka varmasti arki opettaisi myös siihen tilanteeseen. Ihanat vauvat teillä ja kaikkea hyvää arkeen! Meidän vilpertti huutelee tuolta sängystä 20 min unien jälkeen, vitsi kun nukkuisi joskus vähän pidempiä pätkiä päivällä :/

    • Hanna sanoo:

      Ei tietenkään pahalla tarkoiteta – en mä tätä postausta mitenkään vihapäissään kirjoittanut ;)
      Itse en osaa kyllä kuvitellakaan miten ”helppoa” tai ”vaikeaa” yhden vauvan kanssa olis – jokaisella on oma tilanteensa ja on varmasti vaikeampiakin yksösiä kuin nää meidän nappulat yhteensä.

  • Laura sanoo:

    Voi, niin tuttua. :D Ja kyllä vaan todella moni tuntematonkin kysyy synnytystapaa: ”Leikattiinko ne?”
    Ja sitten ihmetellään, kun alateitse on syntyneet: ”Eikö se ole todella harvinaista?” Hmmmmm….. :)

    • Hanna sanoo:

      Äläpä. Juurikin viikonloppuna sain kohdalleni kunnon hyökkäyksen, olisi pitänyt kertoa kaikki kauhutarinat kaksosten alakautta synnyttämisestä. Voi jehna, kun ei ole sellaisista kauhuista kokemusta, kaikki kun meni melkoisen hyvin :) Ei vaan meinattu uskoa, ei millään.

  • niina sanoo:

    Teidän pienet on nii sulosia! ♡ tuo lapsettomuus hoidosta utelu menee kyllä jo vielä enemmän yli.. mut kyllä mustaki tuntuu loukkaavalta ”pelkän” yhden vauvan äitinä että ensimmäisenä kaikki tutut ja puoli tutut utelee synnytyksestä ja etenki että ”riittääkö maito”! Sama ku raskaana ollessa kaikkien perus kysymys oli että ”paljon sulle on tullu raskaus kiloja? ” kuuluuko se kellekkää muulle?! :o :D

    • Hanna sanoo:

      Kiitos Niina :)
      Ihmiset ovat kyllä uteliaita. Tuo ”riittääkö maito” kysymys voi vaan olla tosi tiukka paikka imetyspettymyksen kokeneelle tuoreelle äidille. Mutta ei sitä kaikki ymmärrä, kun on niin mielenkiintoista.

  • Mun mies aina uusille tuttavuuksille kertoessaan 25 minuuttia vanhemmasta siskosta, saa aina vastakysymyksen ”ai ootteko kaksosia?” Eeeeei, kun vanhemmat vaan halus saada lapset pienellä ikäerolla.

    No itseltäkin varmaan lipsahtanut monesti jotain urpoa kun halunnu vaan jatkaa keskustelua, mut ei tuo ihmettely siis lopu edes aikuisena. :P

    (Ja mä en oo pystynyt päättämään, että onko se onni vai surku kun kaksosuus ei periydy miehen puolelta. :D)

    • Hanna sanoo:

      Haha :D
      Kyllä varmaan oon itsekin hölmöjä joskus kysellyt, kun ei ole ollut omakohtaista kokemusta siitä, miltä ne utelut tuntuu. Ihan ymmärrettävää.

  • titti sanoo:

    Meillä ei ole kaksosia, mut isomman ollessa vauva, tuli joku mulle tuntematon nainen kaupassa ja tokaisi ”imetätkö?” Olin ihan et wtf :D

    Pienemmän ollessa 3vk käytiin jouluostoksilla. Sain osakseni kauhistelua, kun tultiin kotoa ulos. Siis vauvan kanssahan pitää mökittyä ilmeisesti.

    Ehkä paras ikinä: Oon itse vanhin ja kooltani sisaruksista pienin. Olin mun melkein 2metrisen pikkuveljen kanssa huoltsikalla, niin mua kutsuttiin pikkusiskoksi. Korjattiin et ei näin… Niin tyyppi ihmetteli voiko isosisko muka olla pienempi… Aikuisena! :D ei hitto vie!

    • Hanna sanoo:

      Öö hämmentäviä tilanteita. Mun pikkuveljet on kans mua paljon pidempiä/isompia. Kyllä on joku mennyt kasvatuksessa varmaan pieleen :D :D

  • puolustuksen puheenvuoro sanoo:

    Varmaan useimmat virhekysymykset on tullut tehtyä, mutta ei sentään koskaan ventovieraalle. Ehkä sitten mummona.
    Taustalla on kyllä ollut puhdas halu tarjota tukea ja ehkä konkreettista apuakin, uteliaisuutta on vain hippunen.
    Mistä sitten saa puhua lapsiin liittyen, jos nämä teemat on kiellettyjä? Nehän vaan paskoo, syö ja nukkuu. Onko parempi, että ohittaa lapsen kokonaan? Puhuu vaan itsestä ja saadusta mustikkasadosta? Vaikka vanhempi voi olla ipana-arkeaan kurkkua myöten täynnä, kysyjälle se on usein eksoottista tai sitä haluaa vertaistukea.

    • Hanna sanoo:

      Niin ehkäpä rivien välistä voi lukea, että tämä postaus on kirjoitettu kieli poskella :)
      Tottakai tuttavien kanssa mielellään juttelee lapsista ja ystävien kanssa myös synnytyksestä, imetyksestä jne. Kyllä mä jaksan jutella näistä asioista – enkä todellakaan ole aiheesta kurkkua myöten täynnä – mutta tosiaan niitä kyselyitä tulee myös ventovierailta, mikä voi olla todella vaivaannuttavaa. Vertaistuki on aina paikallaan, oli yksösiä, kaksosia tai ei lapsia ollenkaan :)

  • Heidi K. sanoo:

    Naurattaa,

    Ihan sika hyviä! :D

    -Heidi
    http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/

  • Riikka sanoo:

    Ja nuo kyselyt sitten jatkuu ja jatkuu. Ainakin näin olen kuullut kavereilta joilla kaksosia. Tässä yks tokaisu jonka saat varmaan kuulla myös usein: ihan uskomattoman paljon äidin näköinen tuo teidän neiti :D En voi mitään mutta joka kuvasta jonka olet tänne laittanut, ihmettelen että kylläpä onkin niin samat ilmeetkin kuin sinulla!

    Ja sitten vielä että kyllä tosiaankin ihmettelen miten te ehditte ja jaksatte kaiken, meillä kun nyt tuo kaksiviikkoinen niin tuntuu ettei mitään muuta ehdi tekemään kuin imettämään ja kakkavaippoja vaihtamaan. Usein mietin että mitä jos oliskin kaksi…Mutta kiva kuulla että olette jaksaneet.

    • Hanna sanoo:

      Juuu, tuota olen saanut kuulla kyllä paljon – mutta se on kyllä vaan ihana kuulla <3
      Kyllä ne ekat viikot oli aika ihmettelyä, ei siinä oikein mitään meinannut ehtiä tahi jaksaa. Nyt kun alkaa olemaan jo vähän rytmiä pelissä niin päivät sujuu helpommin :)

  • Haha, tutulta kuulostaa ja ihan loistavat vastaukset. Ehkä jatkossa voikin vaan antaa tämän postauksen linkin kyselijöille ;)

    • Hanna sanoo:

      Nää on ne perinteiset. Kuulee varmaan joka päivä :-P

  • Lukija sanoo:

    Heippa!
    Ihana postaus :) Minä olen vasta kaksosten odottaja, mutta olen tympääntynyt ihmisten reaktioihin, kun kuulevat että niitä on kaksi. Lähes aina alkaa kauhistelu, että ”voi voi teillä sitten riittää vilinää” ja ”ei tarvitse sitten varmaan hetkeen nukkua” jne jne. Kiitos. Itse en tullutkaan ajatelleeksi, että meno voi olla hulinaa ja univelkaakin voi kertyä. Kiva että muistutit.
    Muutoinkin olen vähän kypsä siihen jatkuvaan pelotteluiden kierteeseen, joka on ainakin mut meinannut syöstä vähän epätoivoon. Minulla on siis lapsi jo entuudestaan ja muistan että se alkoi jo hänen odotusaikana:
    -Nuku kun vielä voit! Kun vauva syntyy, et enää nuku.
    -Ei vauva-aika vielä mitään, odota kun hänestä kasvaa uhmaikäinen.
    -Pieni lapsi, pienet murheet. Odotappas murrosikää.

    Ja homma jatkuu kaksosuuden merkeissä.
    -Vauvavuosi on pelkkää eloonjäämistaistelua.
    -Mutta ei se vauvavuosikaan vielä mitään, odotappas kun ne molemmat lähtevät liikkeelle.
    -Pienet lapset, pienet murheet.

    Loppuuko tämä pelottelu joskus? Kuten sinäkin kirjoitit, asiat voivat mennä ihan hyvinkin. :)

    • Hanna sanoo:

      Kuulostaa niiiiin tutulta! Mikä siinä onkin, että joidenkin on päästävä maksimoimaan sitä kurjuutta, joka voisi mahdollisesti olla toisella edessä. Ainoa neuvo, minkä voin antaa on se kliseinen ”toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Kaikki voi mennä ja tulee menemään ihan loistavasti tai ainakin riittävän hyvin. Kaksosten äitiys on jotain spesiaalia ja ihanaa. Nauti raskaudesta ja tulevasta ihanasta vauvavuodesta <3

Tilaa päivitykset sähköpostiin!

Liity 9 tilaajien joukkoon

bloglovin:
Hannan soppa
klikkaa tästä ruokablogiini!
.