MONIKKO-LEHDESTÄ BONGATTUA - soppaa ja sirkushuveja

MONIKKO-LEHDESTÄ BONGATTUA

Monikko on Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:n jäsenlehti. Uusimmasta numerosta voi bongata meikäläisen kolumnin, joka kertoo fiiliksistämme kaksosuutisten jälkeen. Sain luvan julkaista jutun myös täällä blogissa, sillä varmaan aika harvalle teistä tuota lehteä tulee.

Hei me saadaan kaksoset / Soppaa ja sirkushuveja

HEI ME SAADAAN KAKSOSET!

Niin se elämä vaan välillä pääsee yllättämään. Löysin itseni syvältä vauvantekokeskustelusta noin vuosi sitten ja tässä sitä ollaan: kolmattakymmenettä viikkoa raskaana. Vaikea sanoa mistä se ajatus sitten lähtikään, mutta meille molemmille oli yhtäkkiä ihan selvää, että vauva saa tulla jos on tullakseen.

Kahdesta vauvasta ei sen sijaan oltu sovittu. Yllätys ensimmäisessä ultrassa olikin aikamoinen – me kun jännitimme, että onko siellä ylipäänsä ketään elossa. Kätilö oli löydöksestään varsin innoissaan, eikä siinä jätetty minkäänlaista mahdollisuutta perua koko hommaa. Mieheni reaktioita ultrahuoneen pimeydessä oli hyvin vaikea tulkita. Ja olihan tilanne ihan absurdi. Kaksi vauvaa! Me saadaan kaksoset!

Pari päivää meni uutisia sulatellessa – vaikka kyllä totta puhuen vieläkin joskus ajattelee, että miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään? Toisaalta itseään pitää aina välillä muistuttaa siitä faktasta, että kaikki eivät saa kaksosia. On niin normaalia puhua vauvoista. Monikossa. Joku tovi kaksospommin jälkeen kyselin miehen fiiliksiä. Tyyppi totesi tyynen rauhalliseen tapaansa, että eihän tässä muuten mitään, mutta ne vaunut ahdistaa.

Monet suunnitelmamme menivät uusiksi. Emme me kahden vauvan kanssa mahtuisikaan ihanaan city-yksiöömme, jonka minihissiin joudun tässä raskauden vaiheessa peruuttamaan. Asunnon lisäksi auto meni vaihtoon. Nurkkamme ovat pikkuhiljaa täyttyneet toinen toistaan söpömmistä vauvanvaatteista (joku voisi puhua jo lastenvaatehulluudesta) ja hyvänä vaimona selvitin myös markkinoiden kapeimmat kaksosrattaat ja metsästin ne käytettynä vauvoja odottamaan.

Melkein kaikki onkin jo valmiina. On sitteriä, pinnasänkyä, tuttipullojen sterilointilaitetta ja hoitoalustaa. On kauhea kasa kestovaippoja ja erilaisia vilttejä. On vauvavakuutuksia ja raskausoppaita. On tyyntä mieltä ja uskoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Vaikka toki on myös liitoskipuja, närästystä ja pieneksi jääviä mammafarkkuja. Raskausdiabetestä ja ainaista huolta siitä, että onhan masussa kaikki hyvin.

On hurjaa ajatella, että kohta me olemme äiti ja isä. Meidän vastuullemme annetaan kaksi pienen pientä ihmistaimea, joista pitäisi kasvattaa kunnollisia kansalaisia. Veikkaan, että helppoa se ei aina tule olemaan. Mutta palkitsevaa ja sydämet sulattavaa, ehdottomasti.

2 Kommentit
  • Sonja/Aaltoja sanoo:

    Mä aina mietin vaivoissani ja toisaalta myös iloissani sua. :D vaikka muitakin kaksosten vanhempia tiedän ja tunnen, mutta helppo tavallaan samaistua kun niin samoissa on menty. Nyt viimeisimpänä on tämä kun mä vollotan koko ajan kun katson vauvaa, että voitkohan sä olla sitten itkemättä ollenkaan? Apuva! ;D Luulin et se menee niin et rakkaus jakaantuu kahdelle, mut hitto soikoon se lisääntyy ja sä saat täyden annoksen kerralla…

    Kuva tulla tänne pelottelee. (Niin ja kiitos täkypostauksessa, taisi jokunen sieltä taas sun ohjaamana tulla. Kiitos. <3)

    • Hanna sanoo:

      Vollotin tänään noita kotiintulovaatteita kun niitä viikkasin kaukaloihin valmiiksi. Että millasta se vollotus sitten on kun niiden vaatteiden käyttäjät on täällä? Saanko mä yhtään mitään aikaiseksi kun vaan vollotan? Loppuukohan se koskaan?

Tilaa päivitykset sähköpostiin!

Liity 9 tilaajien joukkoon

bloglovin:
Hannan soppa
klikkaa tästä ruokablogiini!
.