NE EKAT RASKAUSVIIKOT - soppaa ja sirkushuveja

NE EKAT RASKAUSVIIKOT

Kyllä voi välillä aika sitten madella. Ekat viikot plussan jälkeen tuntuivat niiiin hitailta. Koska vois varata neuvolan? Koska kertois äitille? Olikohan toi raskausoire? Oonkohan mä ees raskaana?

kuva: vau.fi -sovellus

kuva: vau.fi -sovellus

Aika nopsaan raskaudesta kerrottiinkin mun vanhemmille – äiti on näitä uutisia kuitenkin yli kymmenen vuotta odottanut ja ehti varmaan jo heittää toivonsakin mun suhteen.

Olimme viikonloppua viettämässä kotiseudullani. Äiti esitteli jo joululahjoiksi kutomiaan villasukkia. Yks päivä menee naisten sukkiin ja kaks miesten. Kysyinpä sitten, että kauan menis ihan pikkuisten sukkien tekemiseen? Äiti nous salamana seisomaan ja huus ”ne saa vauvan!”. Iskä haki konjakkipullon ja tarjos Jaakolle naukut.

Inhottavana tyttärenä kielsin kertomasta vielä kenellekään ja voin vain kuvitella millaisia salassapitotuskia äidilläni oli parin kuukauden ajan..

viikko 7 / Soppaa ja sirkushuveja

kuva: vau.fi -sovellus

7+4 / Hannan soppa

Aika nopsaan aloimme vitsailemaan, että montakohan vauvaa siellä lymyilee, kun nyt on jo masu noin iso. Eh heh. Mitään sen kummosempia oireita ei ollut, julkisissa saattoi tulla huono olo matkustaessa ja jossain vaiheessa kärsin hieman iltapahoinvoinnista. Väsytti kyllä ihan pirusti (kerran istuin puoli tuntia Stockan sohvalla muiden mummojen välissä) ja tissit kasvoi silmissä. Hajuaisti muuttui myös heti plussan jälkeen hyvinkin herkäksi. Ja saatoin soittaa Youtubesta repeatilla Tao Taon tunnaria tippa linssissä.. Laskisin sen oireeksi.

30-vuotissynttäreitäni juhlimme kotosalla rakkaimpien ystävien kanssa, silloin mentiin viikkoa 7+. Vain parille olin kertonut totuuden ja muita huijasin juomalla alkoholitonta kuohuvaa ja olutta. Yksi kaveri sanoikin myöhemmin ihmetelleensä, kun vaikutin ihan selväpäiseltä, vaikka koko ajan oli lasi kourassa. Oh well..

9+1 / Soppaa ja sirkushuveja

Ensimmäinen neuvolakin oli vasta marraskuun alussa (9+4), muttei se raskaus vielä silloinkaan kovin konkreettiseksi muuttunut. Mitenkään kukaan ei asiaa varmistanut, ainoa todiste raskaudesta oli edelleen se plussatesti yli kuukauden takaa. Vähän pohdin varhaisraskauden ultraan menoa, kun niin moni sen tuntui ottavan yksityisellä, mutta toisaalta ennen viikkoa 12 se keskenmeno olis voinut tulla päivä sen jälkeen, kun sykkivän sydämen on nähnyt ultrassa. Päätimme siis odottaa. Olin toki hyvässä tarkkailussa perussairauksieni takia, kai ne jostain verikokeesta oli nähneet keuhko- ja äitipolilla että on tuolla vauvaa veressä..

Sitä paitsi. Jos sen varhaisultran olis varannut, ei np-ultra olis ollut yhtään niin ikimuistoinen…

2 Kommentit
  • Merituuli sanoo:

    Niin tuttuja tuntemuksia. Niin kauan sitä odotti ja sitten kun vauva vatsassa oli totta empi voiko sittenkään olla. Voin kertoa että mun kohdalla se itkuherkkyys on pysynyt alkuraskauden tasolla, mikä toisinaan on kovin noloa…Nytkin mulla on tippa linssissä :).
    Ihana kun osaat nauttia raskausajasta, vaikka se ei aina ihan herkkua olekaan.

    • Hanna sanoo:

      Heh ja kääk – meillä on myös suvun naisilla jääny toi itkuherkkyys päälle, että jännityksellä odotan :D :,)
      Pitää nyt yrittää ottaa tästä närästyksistä ja vatsan kiristyksistä huolimatta kaikki irti, jos tää vaikka onki eka ja vika kerta paksuna.

Tilaa päivitykset sähköpostiin!

Liity 7 tilaajien joukkoon

bloglovin:
Hannan soppa
klikkaa tästä ruokablogiini!
.