SYNNYTYSKERTOMUS - soppaa ja sirkushuveja

SYNNYTYSKERTOMUS

Synnytyssalissa / Soppaa ja sirkushuveja

18.5.2015 MUIKUT: the syntymä

Olin joutunut jäämään osastolle lepäämään korkeiden verenpaineiden ja laskevien trombosyyttien takia torstaina. Lauantaina lääkäri teki sisätutkimuksen ja yllätyksekseni totesi, että paikat ovat sen verran kypsät että puhkaisisi kalvot, jos A-vauvan käsi ei olisi pään päällä. Sunnuntaina kätilö sanoi trombosyyttien lähteneen takaisin kasvuun ja sain sellaisen kuvan, ettei sen käynnistyksen kanssa turhia hätäillä. Kahdeltatoista pääsin kuitenkin lääkärin pakeille, joka teki nopsan tutkimuksen ja sanoi, että nähdään tunnin päästä synnytyssalissa – hän puhkaisee kalvot. KÄÄK. Soitin töissä olevalle Jaakolle ja käskin paikalle. Reilu tunti myöhemmin kätilö ja Jaakko saapuivat paikalle samalla oven avauksella ja suuntasimme kohti synnytyssalia.

 

Kello 14 lääkäri puhkaisi kalvot. Makoilin sängyllä käyrillä ja odottelin, että koska vettä alkaa valumaan. Kunnollahan ne vasta holahtivat siinä vaiheessa kun nousin seisomaan. Repesimme Jaakon kanssa nauramaan, joka aiheutti vain lapsivesien lisätulvan, joka aiheutti lähes hysteerisen naurukohtauksen ja lisää vettä jne. Synnyttäminenhän on hauskaa, luulimme tässä vaiheessa.

 

Supistukset alkoivat tihenemään ja kipeytymään melko nopeastikin, Jaakko kellotti noin kuuden minsan välein reilu minuutin kestäviä supistuksia. Kätilö kävi jossain vaiheessa kurkkaamassa tilanteen, enkä ollut auennut kolmesta sentistä vielä yhtään enempää. Yritin pyöritellä lantiotani supitusten tullessa ja Jaakko hieroi mun selkää. Jossain vaiheessa sain lämpötyynyn kipuja auttamaan ja hengittelin myös ilokaasua ehkä tunnin ajan, kunnes alkoi yrjöttämään. Yllättävän pitkään sisseilin ilman lääkitystä, mutta vuoron vaihdettua uusi kätilö jo valmisteli epiduraalia.

 

Yhdeksän aikaan illalla olin 7 senttiä auki ja sain epiduraalin. TAIVAS. Pissalle ei kätilö enää päästänyt, vaan katetroi. A-vauva ei meinannut millään laskeutua, joten ehkä tunnin verran olin polvillani sängyllä päätyyn nojaillen ja koitin supistusten aikaan puskea vauvaa alemmas. Yhdentoista maissa kätilö huomasi, että mulla olikin strepto positiivinen… Kukaan ei ollut moista mulle aiemmin kertonut – äkkiä antibiootit valumaan..

 

Puoli 12 oltiin siinä vaiheessa, että ensimmäinen vauva oli hyvissä asemissa tulossa ja ponnistusta vaille. Paikalle tuli pari lääkäriä ja hoitajaa lisää ja salissa vallinnut tyyni ilmapiiri oli sen siliän tien poissa. Sitten vaan ponnistettiin (aluksi kyljellään ja lopuksi puoli-istuvassa asennossa) ja yritettiin saada vauvoja syntymään eri vuorokausien puolella – siinä noin minuutilla epäonnistuen. A-vauvan syntymäajaksi merkittiin 00:01 ja isä pääsi leikkaamaan poikansa napanuoran. Ponnistusvaihe 30 min. Tässä vaiheessa ilmoitin, että toinen vauva saa jäädä mun mahaan – mutta se ei hoitohenkilökunnalle sopinut. B-vauva syntyi 15 minuuttia myöhemmin klo 00:16 kalvopussissaan.

 

Istukoiden irtoamisajaksi on merkitty 00:23 ja muutama ommel alapään pieniin repeämiin tarvittiin. Sain vauvat pian rinnalleni – eikä sitä tunnetta kyllä pysty mitenkään kuvailemaan. Maailman kauneimmat Muikut, meidän ihan itse tekemät.

 

Streptosekoilua lukuunottamatta synnytyksestä jäi oikein hyvät fiilikset. Vaikka siinä supistusten ollessa pahimmillaan ajatteli, ettei koskaan enää, niin nyt jo kolmen viikon jälkeen alan olemaan ihan valmis synnyttämään uudelleen. Etukäteen jännitin, miten itse suhtaudun kroppaani jälkikäteen arpineen ja repeämineen. Mutta vaikka se kuinka kuulostaa hippihöpinältä, niin sen verran voimaannuttava kokemus synnyttäminen oli kaikenkaikkiaan, että tunnen olevani kauniimpi kuin koskaan.

A-vauva / Soppaa ja sirkushuveja

B-tyttö / Soppaa ja sirksuhuveja

A-poika 2450 g, 46 cm, py 34 cm, apgar 9

B-tyttö 2390 g, 46 cm, py 32 cm, apgar 9

6 Kommentit
  • Kuu sanoo:

    ei tätä voinu lukee pillittämättä!:D ihana synnytyskertomus ja noi kuvat on niin kauniita <3 ja wautsi sä oot ollu hyvö kun oot kaks lasta jaksanu ponnistaa :*

    • Hanna sanoo:

      Senki pillittäjä <3 Olihan siinä vähän hommaa, mutta toinen tuli verrattain helposti :D

  • Karkkis sanoo:

    Uskalsin lukea silmäillen läpi – lähes sama kun on edessä ihan muutaman viikon päästä, tosin vain yksi lapsi on tulossa.

    Niin suloisia kuvia, niitä jäin katsomaan pitkään! Ihan uskomatonta, miten täydellisiä pieniä ihmisiä siellä mahassa kasvaa!

    • Hanna sanoo:

      Tsemppiä synnytykseen, hyvin se menee! Luotat vain itseesi ja kätilön ohjeisiin.
      On se ihmeellistä miten ovat ihan minejä ja silti niin täydellisiä.

  • jenni sanoo:

    Oho onkin samana päivänä syntyny teidän muikut kuin meidän poju! Tosin teillä etuajassa, meillä meni kaksi viikkoa yli. Mielenkiintoinen blogi sulla, niin tämä kuin se ruokablogikin!

Tilaa päivitykset sähköpostiin!

Liity 9 tilaajien joukkoon

bloglovin:
Hannan soppa
klikkaa tästä ruokablogiini!
.